Rippijuhlia

Heips! Viime viikonloppuna siskon vanhin poika pääsi ripille. Kauhia ajatella et on jo sen ikääne, ei eres viitti ajatella kuinka vanha itte on. Kyllä se aika vaa menee nopiaa. Minä sain toimia virallisena valokuvaajana juhlissa ja ottaa myös kiitoskorttikuvat, joita ei herra itte olis eres halunnu otettavan eikä varsinkaa missää liikkees. Mut pakkoha ny joku kuva saara kehyksiin.
Juhlis oli hyvä ja lämmin keli onneks, ei satanu vettä missää välis. Juhlat meni muutenki hyvin. Sisko oli taas työkaveriltaa tilannu kakun ja kyllä oli nii upee kakku jälleen että. Jokku ne vaa osaa.
Juhlat oli siis tosiaan Vaasas ja konfirmaatio suoritettiin Huutoniemen kirkos, joka on suoraan sanoen kyllä aivan kauheen näkööne. Ei sitä uskois kirkoksi ulkoo päin ku on vaa semmone betonibunkkeri ja sisältä aivan yhtä kauheen näkööne. Kukaha senki on keksiny, ei voi ymmärtää. Kuvia otin vaikka kuinka paljo enemmän mut laitoon ny vaa muutamia tänne blogiinki.

Ja sitte oon taas tietysti neulonu uusia sukkia. Marimekkoteemalla yhret sukat lisää ja muutamat parit jo aikaasemmin neulomallani malleilla. Ja tuli tehtyä itelleki taas välillä jotai eli ihanat vaaleenpunaaset tossut, jotka toivon mukaan myös tulee käytöön kunha kelit taas viilenee. Ja viimesenä vielä yhret tilaustyösukat lisää kaverin siskolle joka nähtävästi antaa ne anopilleen lahjaksi. Halusi jotain mikä viestii että ihminen on tärkee, hempeillä väreillä ja junasukan ohjeetta muunnellen.

Ja loppuun vielä vähä päivitystä äiteen tilanteeseen. Oli nyt alkuviikosta käyny Seinäjoella sairaalas labratesteissä ja uusissa kuvauksissa ja missähä muussa. Nyt oli sitte magneettikuvauksen tuloksena varmistunu et maksas on etäpesäkkeitä joihin alotetaan solumyrkkyhoidot. Kolmen viikon välein kolme hoitoo ny sitte tähä väliin ja sitte otetaan uuret kuvat et nährään onko mitää muutosta tapahtunu. Etäpesäkkeitä oli kakstoista ja vielä maksassa nii ei oo kovin hyvä juttu. En oo oikee tienny miten reagoida ku eileen toissapäivänä asiasta kuulin, pitäis yrittää pysyä positiivisenä mut aika vaikeeta ku koko ajan vaa miettii et mitä täs oikee käy. En osaa yhtää suhtautua ajatukseen siitä, et jos pahin mahrollinen kävis. On tää vaikeeta, miettii vaa kuinka vaikeeta mahtaa olla äiteelle itelleen... Voimia tarvitaan kyllä kaikki.

♥: Hobbit