Enää muutama päivä harjottelua

Heips! Kuten otsikko kertooki nii viimesiä harjottelupäiviä vierään. Enää tää viikko jäljellä ja mulla on ollu kyllä tosi mukavaa. Ja bonuksena saan parilta päivältä muutamalta tunnilta iha palkanki ku tuuraan mun ohjaajaa. Voisin kyllä mielelläni tonne tehrä muutenki sijaisuuksia jos joskus on tarvetta, pitää muistaaki sanoo sille koordinaattorille ku meen sen työhö tutustuun torstaina. :) Kesätöistä en vieläkää vaa tierä, alkaa pikkuhiljaa melkoone ressi nouseen asian suhteen. Mun on pakko mennä nostaan laina jos en mitää saa, en mä muuten elä. Enkä torellakaa haluu et äitee alkaa makseleen mun vuokraa kesän ajalta, pelkästää siihe menee kolmelta kuukaurelta 1200€. Ei kiva. Tuntuu et menee kesä kyl iha penkin alle.

Kuvaamine ny on vähä jääny täs muuten, keskityin nii pitkään toho blogihaasteeseen et sit ku se loppu nii sain kauan välttelemäni arkikuvahaasteen Facessa ja sit siinä meni viis päivää ja ny on sit ollu ilmaki aika sateine ja vilpoone nii ei oo oikee inspannu. Jotaki pikkuräpsyjä oon ottanu ja sit pari ittestäni. Ja sit tuli vähä mielenkiintosta viime viikon lopulla ku tuli tommone järki kaulaan (tattis) et kiva mennä töihi. :D Oli vielä nii ettei oikee hiuksilla peittyny. Meinasin iskee huivin kaulaan mut sit sain sen meikattua sen verran et luulisin ettei sit kauheesti erottunu ku laitto vielä hiukset eteen. Mut en valita. :D

Muurahaiset oon saanu kämpäs kuriin, jokune harhailija täs on vielä pyöriny mut toivon mukaa ne ny pysyy sit kans poissa. Ärsyttäviä ötököitä. Ny orotan kyllä viikonloppua ja ens viikkoo ku on luvattu kahtakymmentä ja enemmän lämpöö. Ja oon menos kotona käymää ny viikonloppuna. En menny viime viikonloppuna vaikka äitienpäivä oliki, soittelin sit vaa äiteelle onnittelut. Ja äiteellä alkaa loma ny tän viikon jälkee nii on kotona. On kivempi mennä sinne ku se on kotona, on jotai tekemistäki ku se aina keksii jotai. Pitää ottaa silitysrauta sieltä ny sit mukaa et saisin vaihrettua kesäksi uuret verhot. Ja ikkunat pitäis vaa jaksaa pestä. Kai se pitää ottaa asiaks täs joku päivä.

Mutta siis, elämäs on menny iha hyvin. Exällä ny on taas joku jonka kans saattaa tulla jotai ja ei oo torellakaa ollu enää nii kauhee asia ku silloon ekalla kertaa. Tottakai se ny välillä pyörii pääs ja vähä aiheuttaa hien nousua ottalle mut pystyn puhuun asiasta sen kans ilman skitsoomista tai itkemistä. Yritän vaa ajatella et asia ei kuulu mulle sen enempää, pitää olla onnelline toisen puolesta ja ei oo mitää hätää. :) Kyllä tää munki elämä sit tästä. Oon pystyny muutenki sen kans jutteleen iha normaalisti asioista ku asioista. Toisaalta kyllä tuntuu et kuinka tää pelkkä ystävyys oikee toimii sit piremmän päälle ku tuntuu etten oo kuitenkaa samanlaane ystävä ku ne muut. Valittaa et on tylsää mut ei silti voi tulla viettään mun kans aikaa tai pyytää mua iha vaa seuraks nii ei olis tylsää. Haluisin et se pystyis tekeen mun kans samoja asioita ku muirenki kavereirensa kans, mut en tierä onko seki sit liikaa toivottu. Voiraanko me koskaa olla vaa ystäviä? En kuitenkaa haluis et kävis niinku ekan exän kans et lopulta vaa kommunikaatio loppuu eikä sit enää piretäkää yhteyttä, ja lopulta en haluu olla missää tekemisis. Haluisin pitää exän elämässäni kuitenki tavalla tai toisella, on se kuitenki tärkee ihmine. :) Mut kai sitä pitää vaa kattoo mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mut täs on ny vielä kuvia loppuun.

♥: Hobbit