Heips! Lauantaina tuli semmone fiilis et oli iha pakko päästä kämpiltä pois, olisin tullu hulluks ja romahtanu iha täysin jos en olis päässy. Tuntu et kämpän seinät kaatuu päälle, ahristi ja itketytti vaa koko ajan. Onneks kaveri oli kämpillään Vaasas nii ajoin sinne. Meinasin ensi et olisin lähteny jo eileen mut päätin sit venyttää vielä täks päiväks ku ei mulla tänään vielä koulua ollu. Eikä oo kyllä huomennakaa mut meirän pitää muutaman luokkalaasen kans ajaa Ylistaroon koululle pitään tempausiltapäivää. Mua ei yhtää ny innostais mikää semmone ja muutenki menee bensaa ylimäärästä eikä saara koululta ees mitää korvauksia. Et ei ny motivaatio oo mikää kaikista parhain, olo on muutenki vielä iha perseestä. Vaikka sain unohrettua asioita taas vähäks aikaa kaverin luona mut aina ne palaa takas ku kämpille pääsee. Ei ne vaa lähre pois vaikka kuinka yrittää tai haluaa..
Mut ei siitä ny taas sen enempää, ei ketää kuitenkaa kiinnosta kuinka kaikki asiat tuntuu menevän päin peetä. Käytii kaverin kans keskustas Heses syömäs lauantaina, käveltii kaupungilla ja kävin ostaas makuunista taas sillä suurinpiirtein yhreksällä eurolla irtokarkkeja. Se on aina, vaikka yrittäisin ottaa vähemmänki nii silti saan aina sen kahreksan tai yhreksän euroo aikaaseks. Katteltii leffoja ja Putouksen Unicef-jakso.
Laitoon ku heti tullessani kaverille siskolle viestiä et oon Vaasas ja et voisin tulla sieläki poikkeen. No, sunnuntaina sit kaverin kans lährin sieläki käymää. Niiren koiraa Kessuaki oon nähny viimeks ennen joulua nii vähä se oli kasvanu täs ajas. Sisko meinas ettei se ny nii mut oli se mun silmis, kuitenki yli kolme kuukautta sitte viimeks nähny. Sehä oli kasvanu puolet isommaks täs ajas ja saanu kunnon karvan. Siitä oli tullu jo nii komee ja iso poika. Ei meinannu samaks koiraks enää eres tunnistaa. Erelleen siitä oli melko vaikeeta saara kuvia, en oo oikee erikoistunu tommosten vikkelästi liikkuvien eläinten kuvaamiseen. Sisko on perheineen ostaas omakotitaloo iha siitä niiren nykyysen kämpän läheltä, ovat saaneet tän nykysen kämpän myytyä ja muuttavat välis vuokralle siihe viereen kerrostaloon ennenku pääsevät sit muuttaan siihe omakotitaloon. Käytiin pienellä lenkillä ja samalla kattoos missä ja minkä näkööne talo se on. Näytti mulle sisältäki kuvia, ku ovat sitä moneen otteeseen käyneet kattoos. Iha hienolta vaikutti, eikä tartte remppaakaa teherä ku kylppäriin ja saunaan.
Tänää käytii pizzalla päivästä. Kaveri sai ylipuhuttua sanomalla et on tosi hyvää, isoja ja halpaa. Ja oliha ne. Meinasin et olisin lähteny iha heti aamusta mut lährinki sit vasta iltapäivästä. Mut mikäs hätä mulla ny yleensäkää kämpille takas on ku ei oo ketää mua täälä orottaas. Käytii vähä kävelees et sain kivoja kuvia aikaaseks vielä ennenku lährin takas kotia.
Toine kaveriki soitteli ku olin kämpälle päässy, sillä oli tällä kertaa huono päivä. Sen koulukaverit on iha perseestä, onneks se valmistuu iha kohta eikä tartte niitä sit enää kestää ja kattella. Ne on tehny sen elämästä nii helvettiä viimeset neljä vuotta, nii itsekkäitä paskoja. Onneks mun luokkakaverit on mukavia ja niiren kans tulee hyvin juttuun.
Et joo, viikonloppu ny meni miten meni. Sain vähä ajatuksia muualle mut kyllä ne tuola takaraivos silti erelleen jyskyttää. Facebookissakaa en oo ny kolmeen päivään käyny ollenkaa, tuntuu et kaikki paska vaa tunkee naamalle ku sielä on ja tulee paha mieli asioista. Kattoo ny kuinka kauan menee et joku alkaa ihmetteleen ja kyseleen oonko vielä hengis tai jotai. Eipä oo vielä kyselty. Eipä kauheesti mua näytetä kaipaavan..
♥: Hobbit
Olen jo vuosi sitten kommentoinut ekan kerran kirjoitustasi ja kehotin jo sillon miettimään yhtä vaihtoehtoa; kannattaisiko sinun hakeutua jonnekin, jossa voisit puhua pahan olon pihalle, ihan ammattilaiselle. Varmasti auttaisi irtautumisessa exästä.
VastaaPoistaEhkä myös muutto paikkakunnalle, jolla opiskelet olisi hyvä vaihtoehto. Säästyy bensaa ja voisit kulkea kouluun kävellen. Samalla pääsisit ikävistä naapureista eroon.
Muutoksen avaimet on sinulla itselläsi, ei kukaan muu voi tehdä päätöksiä sun puolesta. Voi olla, että tällaiset muutokset voisivat parantaa elämäsi laatua huomattavasti ja voisit olla pitkästä aikaa onnellinen.
Hei Päivi!
VastaaPoistaTäytyy myös kommentoida. Nuo edellisen kommentoijan ajatukset ovat mielestäni kovin järkeviä ja niitä varmastikin kannattaisi todella miettiä. Totuushan on juurikin tuo, että kukaan toinen ihminen ei pysty tekemään muutosta puolestamme, vain me itse voimme tehdä töitä sen eteen. Toiset voivat toki antaa neuvoja ja vinkkejä, mutta muutostyö on tehtävä kunkin itse. Jokaisella on oma elämänsä, jota kannattaa tietysti elää omien arvojensa mukaisesti, niin että itsellä on hyvä olla. Toiset eivät ole missään nimessä vastuussa elämästämme - se kannattaa muistaa.
Uskon myös todella, että sulla olisi kaikki mahdollisuudet saada elämä raiteilleen ja kyetä nauttimaan jokaisesta päivästä. Jos minulta kysytään, niin tärkeimmät keinot aluksi ovat avoin puhuminen jollekulle (läheiselle ihmiselle ja tarvittaessa lääkärille ja mahdollisesti psykologille) ja mikä tärkeintä; myönteisen ajattelutavan opetteleminen. Sitä pystyy opettelemaan, vaikka se tuntuisikin aluksi hankalalta. Jos ajattelee, että kaikki on aina kurjaa, niin se myös varmasti on.
Hyvä idea on myös pitää "päiväkirjaa" positiivisista ja hyvistä asioista, eli kirjoittaa ylös asioita, jotka ovat hyvin ja pyrkiä iloitsemaan niistä. Niitä varmasti löytyy kun hieman kaivelee. :)
Kukaan ei selviä elämästä ilman vastoinkäymisiä, mutta omaan suhtautumiseemme asioihin ja elämään voimme yrittää vaikuttaa.
Ja mikäli susta todella tuntuu, ettei omin avuin pääse eteenpäin, niin kannattaa hyvissä ajoin hakeutua lääkärin vastaanotolle ja kertoa masennuksesta ja ahdistuksesta. Toivottavasti olet jo läheistesi kanssa pystynyt juttelemaan masennuksesta/ahdistuksesta. Usein jo asioiden ääneen sanominen helpottaa hieman.
Arvokasta elämää ei kannata tuhlata siihen, että murehtii sellaisia asioita, joihin voi itse jollain tavalla vaikuttaa.
Mielestäni tämä Terveyskirjaston sivuilla oleva kirjoitus on hyvää asiaa, josta voi saada itselleen jotain pohdittavaa: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00038
Aurinkoista kevättä!