Iltaa! Tää päivä ei torellakaa oo ollu hyvä päivä mulle, ei alkuunkaa. Ensinnäki, me päätettiin pitää tauko poikakaverin kans. Riippuu ny iha siitä et jatketaanko me vaiko ei koska sen tunteen on muuttunu ja tarttee aikaa ajatella asiat läpi. Joten meirän suhre makaa sen käsis iha kokonaa. Mä erelleen rakastan sitä kaiken tänki jälkeen mitä täs ny on tapahtunu enkä haluis erota. Mut se ei oo enää musta kiinni. Mä lähen kotia siks aikaa et saa etäisyyttä. Oon sielä X kauan, en tierä yhtää koska saan tulla takaasi. Kuinka kauan tolla yhellä ny menee. Mulla palaa syrämmes vielä pieni toivon kipinä joka toivoo et kaikki kääntyy vielä parhain päin mut toisaalta mietin onko enää toivoo. Hän on menettäny tunteensa mua kohtaan jossai vaihees matkaa, eikä tierä koska tai miks. Tai nii ainaki sanoo. En mä aatellu et vielä täs vaihees elämää mun pitäis ettiä joku uus jonka kans jakaa elämäni. Nii seki oli aatellu. Mut nähtävästi meille on jollakulla parempia suunnitelmia. En menetä toivoo niin kauan ku tuntuu et sitä vielä on. Tierän etten mä voi muuttaa mitää tai vaikuttaa asiaan millää tavalla ku kerran kyse on hänen tunteistaan mut mä en luovuta helpolla. Jatkan taistelua loppuun saakka!
Mä itkin koko eilisen illan. En pystyny viime yönä pahemmin nukkuun. En noussu sängystä ennenku joskus puol kuus illalla enkä oo syöny mitää koko päivänä. Juonu vaa pari lasia mehua. Tuntuu et kaikki ilosuus on viety mun elämästä eikä mitää oo enää jäljellä. Oon eksyksissä. Mutten silti menetä toivoa, onks se väärin?
♥: Hobbit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti